Erään saamelaisen tarina

Kirjoittanut: Tytti Sarivaara, Kuolajärven lapinkylä
 

Olen Tytti Sarivaara 81-vuotias ja identifioitunut Suomen metsäsaamelaiseksi. Minut on adoptoitu 2-vuotiaana Sieppijärven lastenkodista sallalaiseen sukuun, jolla on metsäsaamelaiset juuret. Biologinen sukuni äidin puolelta tulee Ruotsin porosaamelaissuvusta Pallok ja isän suku Ruotsin Pajalan Sattajärveltä metsä- ja pyyntisaamelaissuvusta Satta.
Evakkomatkan jälkeen asuimme vuoden verran Sallan Kursussa, koska ei vielä tiedetty, mihin tulisi uusi kirkonkylä, kun entinen jäi uuden rajan taakse. Kun asia selvisi, muutimme uuteen kirkonkylään Märkäjärvelle. Meni taas jonkin aikaa, ennen kuin Märkäjärvi vakiintui Sallaksi. Kävin koulua ja sain ystäviä joskin jotkut kiusasivat minua alinomaa adoptiosta. Sallan saamelaisuudesta en koskaan kuullut sanaakaan. Sallan sukuni otti minut aivan täydellisen erinomaisesti sukulaisekseen. Suku ei pukahtanutkaan saamelaisista juuristaan. Se varmaan koettiin asiaksi, josta on parempi vaieta. Tällaista vaikenemiskulttuuria on ollut Suomen metsäsaamelaisten keskuudessa paljon monien vuosikymmenien aikana. Vasta varttuneella aikuisiällä minulle selvisi, että olen saamelainen. Aluksi luulin,että minut otettaisiin avosylin vastaan saamelaisyhteisöön. Olinhan opetellut biologisen sukuni menetettyä kieltä nimittäin pohjoissaamea. Opiskelun ensimmäisestä tunnista alkaen tunsin, kuinka se kieli meni ihon alle. Olin iloinen ja onnellinen, kun sain oppia esivanhempieni kieltä. Hain saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kaikkien sukujenipolveutumistodistuksilla ja kerroin, mitä kaikkea olin tehnyt saamen kielen ja kulttuurin hyväksi. Mikään ei auttanut. Kun luin hylkäämispäätöstä, jossa esivanhempiani solvaten väheksyttiin niin itkin kauan ääneen. Päätös lopetettiin sanoihin: " Emme tunnista hakijaa saamelaiseksi." Kuitenkin voimaannuin ja identifioiduin saamelaiseksi. Tästä saan kiittää Norjan Tromssan, Kautokeinon ja Karasjoen saamelaisia, jotka ottivat minut vertaisenaan yhteisöihinsä.
Kun täällä Sallassa herättiin tutkimaan sukuja ja saamelaisuutta ylipäätään tunsin kuin aamu olisi valjennut. Vihdoinkin löysin saamelaisuudelleni kodin, kun Kuolajärven lapinkylä eli siida elvytettiin Ruususen unesta. Ja Lapinkylien parlamentti yhdisti entisen Kemin-Lapinidentifioituneet metsäsaamelaiset siskot ja veljet.
Kuolajärvi on entinen Sallan alueen nimi. Se tarkoittaa kalajärveä.